Tulevaisuuden kiinteistöautomaatio

Julkaistu 14.4.2025

Kysy kiinteistöautomaatio podcastin asiantuntijavieraina olivat kesällä 2024 Pasi Miettinen ja Jussi Kankaisto Schneider Electric:ltä. Podcastin aiheena oli tulevaisuuden kiinteistöautomaatio. Artikkelissa on tiivistetty podcastin sisältöä.

Esiin nousivat seuraavat teemat:

1)       Kiinteistön käyttäjäystävällisyys

2)       Pitääkö loppukäyttäjä ottaa mukaan suunnitteluun

3)       Perinteisistä malleista uusiin

4)       Tarpeenmukaisuus

5)       Käsitys energiasta on murroksessa

6)       Tavoitteet ovat liian vaisut?

7)       Nyt vasta 10% on hyödynnetty nykyteknologiasta

8)       Yhteenveto

1)       Kiinteistön käyttäjäystävällisyys

Kiinteistön viihtyisyys ja olosuhteet kiinnostavat, ja niitä halutaan kehittää, mutta niissä ollaan jo vähän takamatkalla, että mitä olisi pitänyt jo tehdä.

Tarvittaisiin lisää järjestelmien avoimuutta, kommunikaatiota ja että järjestelmät itsenäisesti keskustelisivat keskenään ja tuottaisivat tietoa, sekä tietoa hyödynnettäisiin paremmin tekemällä siitä lisäarvoa.

Mahdollistaako nykyteknologia tämän? Kyllä, teknologia on olemassa, mutta sitä ei osata hyödyntää kunnolla.

Tällä hetkellä se on tehty niin kuin insinöörit tekevät insinööreille, eikä käyttäjille. Pitäisi saada enemmän käyttäjäkokemusta ja helppoutta.

Tällä hetkellä esimerkiksi autot toimivat paljon monipuolisemmin ja käyttäjälähtöisemmin kuin kiinteistöt. Kuitenkin ihmiset viettävät kiinteistöissä enemmän aikaa kuin autoissa. Autojen käyttömukavuudessa on otettu isoja harppauksia, ehkä sieltä voisimme oppia jotain.

Kyllähän meillä järjestelmiä on käytössä, muttei niissä ole käyttöliittymiä. Eikä olemassa olevista liittymistä oteta kaikkea tehoa irti. Sinne ei tarvita lisää teknologiaa, vaan että ne ovat yhteensopivia. Voidaan tehdä eri järjestelmien välillä toiminnallisuuksia, jotka hyödyttävät käyttäjiä arjen kysymyksissä.

Ihminen on jäänyt pienempään osaan ja ihminen puuttuu kaikista kuvista ja suunnitelmista. Teknologiat ja alueet ovat määritelty, mutta käyttäjä puuttuu sieltä. Sitä yritetään kyllä haastaa, mutta ei ehkä osata kysyä oikeita kysymyksiä tai löydetä niitä oikeita ihmisiä ja tahoja. Tai sitten ne kertovat meille, muttei me ymmärretä? Tai sitten meitä ei päästetä kysymään? Suunnitelmat tehdään ”kabineteissa”, eikä sinne päästetä muita keskustelemaan.

2)       Pitääkö loppukäyttäjä ottaa mukaan suunnitteluun?

Suunnitteluun pitäisi käyttää entistä enemmän aikaa. Tottakai kopiointia ja tehokkuutta pitää olla, mutta pitäis sitä käyttäjäläheisyyttäkin olla enemmän. Ei pelätä sitä, että jos kysytään siltä loppukäyttäjältä, niin sieltä aukeaa se toiveiden tynnyri, josta vaan pulppuaa niitä ominaisuuksia ja sitten kaikki alkaa maksamaan paljon.

Nouseeko kustannukset oikeasti, jos päästetään loppukäyttäjä mukaan suunnitteluun mukaan?

Siinä pitää osata tehdä niitä laskelmia suunnitteluvaiheessa, että mitä tehdään nyt ja mihin varaudutaan. Jos järkevästi hajautetaan automaatiota, niin se on yksinkertaisempaa tehdä niitä muutoksia sinne myös jälkikäteen. Ettei jouduta taas tekemään isoa kokonaisremonttia, vaan tehdään muutokset siinä paikallisesti. Myös langattomuus on lisääntynyt, mikä helpottaa jälkeenpäin uusien toiminnallisuuksien lisäämisen.  Jälkeenpäin toiveiden lisääminen on aina haasteellisempaa, ellei niihin ole jo varauduttu alkusuunnittelussa.

Ennen rakennusautomaatio oli niitä isoja VAK:ja.

Älykkyyttä ja prosessoritehoja kannattaisi hajauttaa lähelle käyttöpisteitä. Jos käyttöpisteille pitää tehdä muutoksia, niin ne on helppo tehdä etäpisteille. Samalla vikasietoisuus paranee, kun ei olla yhden sulakkeen varassa, kun se menee, niin menee kaikki äly kerralla.

Usein lähdetään laitepohjalta suunnittelemaan, että minkälaisia laitteita siellä tarvitaan, vaikka pitäis lähteä miettimään, miten sen kiinteistön pitäisi toimia loppuasiakkaan kannalta.

Jos toiveita ei kuunnella, niin sitten on myös vaarana, että tehdään useita erillisjärjestelmiä. Tehdään viisi välttävää, kun samaan budjettiin olisi saanut toteutettua yhden hyvän.

Pitäisi saada samaan pöytään suunnittelu, jossa olisi kiinteistötekniikka, rakennusliikkeet sekä urakoitsijoiden kanssa kaikki yhdessä.

Mitä jos lisätään automaatioon jotain, niin mitä jää sähköurakasta pois tai työmaa-ajasta, joka maksaa kaikille paljon?  Mitä voidaan esivalmistella jo tehtailla keskusvalmistuksessa, ohjelmistoissa, että se olisi työmailla mahdollisimman nopeeta. Joskus helpottaa se, jos saadaan tieto, ettei kaikkea tarvitse olla kiinteistön rakennusvaiheessa valmiina, vaan osa voidaan toteuttaa jälkiasennuksena tulevaisuudessa, jolloin säästetään kallista rakennustyöaikaa.

Pääsääntöisesti on koettu hyvänä, että otetaan se tilojen loppukäyttäjä mukaan suunnitteluun. Jos rakennusvaiheessa on tiedossa, että se myydään, niin silloin ei ole mahdollista kuulla loppukäyttäjää.

3)       Perinteisistä malleista uusiin

Usein kiinteistöautomaation arvostus jätetään vähemmälle, vaikka ne edustavatkin kiinteistön aivoja. Kiinteistöautomaatio on se pakollinen lisä, josta on helppo säästää. Automaation osuus on kuitenkin vain pari prosenttia hankkeen arvosta. Automaation avulla voidaan eniten saada säästöjä kiinteistön elinkaaren aikana, jos se suunnitellaan järkevästi. Ei nykyaikainen automaatio ole sen kalliimpaa kuin perinteinenkään. Siellä jää paljon päällekkäisyyksiä pois, jos käytetään suunnitteluun vähän enemmän aikaa.

Suomessa ei arvosteta, että paremman suunnittelun kautta voidaan jättää tarpeettomia päällekkäisyyksiä pois.

Se on rahan säästöä, työaikasäästöä, palokuormasäästöä ja CO2 säästöä, kun jotain jätetään urakoinnista pois. Suomessa suunnitellun säästöjä ei vielä mittaroida kunnolla.

Esimerkiksi kaapelointisäästöt ovat merkittäviä. Yhdessä kohteessa kun käytimme suunnitteluun enemmän aikaa sähköjakelun ja automaatiosuunnitelmien kohdalla, niin siinä säästettiin 15km paksuja kaapeleita. Se vaati suunnittelupöydällä vain kaksi ylimääräistä päivää. Aluksi suunnittelija pohti, olenko tehnyt tällaisen virheen, mutta suunnittelija ei tiennyt, että tällä uudella tavalla voi ottaa teknologiasta enemmän hyötyjä, joka vähentää kaapelointeja.

Onko suunnittelijoilla sitten tarpeeksi hyvin tiedossa, mitä uusilla automaatiojärjestelemillä pystyy tekemään? Schneiderillä on suunnittelutiimi, joka käy suunnittelutoimistoja läpi, mutta heilläkin on rajalliset resurssit siinä käytössä. Ei kaikkia voi informoida ja teknologioita tällä alalla on paljon ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Yritetään jakaa tietoa ja toiset ottavat sen helposti vastaan.

Suunnittelutoimistot elävät tuntityöllä ja myyvät suunnittelutyötä. Jos lähtee kehittämään jotain uutta mallia, niin sitä on vaikea lähteä myymään ylimääräisenä työnä. Yleensä nämä etenee hankekohtaisesti, että tähän kannattaa käyttää erityisesti aikaa ja tehdä toisella tavalla. Sitten siitä tulee taas malli, jota voidaan viedä eteenpäin.

Olisiko se mahdollista, että suunnittelutyö annettaisiin jo varhaisessa vaiheessa järjestelmätoimittajille?

Keski-Euroopan maissa annetaan järjestelmätoimittajille enemmän vastuuta jo suunnitteluvaiheessa, voisiko se toimia myös Suomessa? Ainakin järjestelmätoimittajan pitäisi tulla mukaan jo varhaisessa vaiheessa.

Ja sitten siinä pitää vielä olla halu loppukäyttäjällä viedä sitä eteenpäin. Yleensä kun suunnittelu on kilpailutettu, niin sinne on laskettu joku määrä tunteja, mitä suunnittelussa menee. Jos sitä ei lähdetä jo tosi aikaisessa vaiheessa muuttamaan, niin sitten siitä voi tulla lisäkustannuksia, joita sinne ei haluta jälkeenpäin lisätä.

4)       Tarpeenmukaisuus

Yritykset miettivät, miten palattaisiin koronan jälkeen toimistotöihin. Mikä on se määrä, joita ihmisiä tulee, pitääkö toimitiloja pienentää ja miten pitää reagoida? Millä houkutellaan?

Pitää olla auto- ja latauspaikat, sekä jollain kertoa että kaverikin ovat täällä. Pitää viestiä mitä on kanttiinissa lounaaksi ja että pomo on tulossa tänään käymään. Tiedot löytyvät eri lähteissä, muttei niitä jaeta. Kuitenkin suurempi osa tykkäisi tehdä mieluummin tiimissä töitä kuin kotona yksinään.

Ne tilat mitkä ei ole käytössä, ne pitää olla myös stand-by-tilassa.

Tämä pitäisi tehdä myös energianäkökulma mukana, ettei voi pitää tiloja tyhjillään ja täydellä energiakäytöllä. Tai kun puhutaan energiasta, niin voisiko ne tilat olla monikäyttöisiä ja vähemmän käytettyjä tiloja voitaisiin jakaa eri käyttäjien tai yritysten kanssa esim. yhteisinä varattavina neukkareina? Tähän yhdistyy monia asioita, kuten ylläpidon kustannukset, kuten siivous yms., niin voidaan kaikkia toimintoja supistaa tarpeettomilta alueilta. Säästöjä ei saada aikaan ruuvia kiristämällä, vaan että tehdään tilat tarpeenmukaiseksi laittamalla tilojen käyttöasteet kohdilleen.

Kukaan ei halua tuhlata energiaa, kaikki haluaa varmaankin tehdä oikein, mutta siihen pitää olla työkalut ja mahdollisuudet, että minun on helppo tehdä tämä.

Jos se vaatii paljon, niin ihminen on laiska. Helposti lipsahtaa, ettei tämä ole minun rahoista pois.

Esimerkiksi kun neuvottelutila varataan, niin se poistuu stand-by-tilasta. Jos käyttäjät tulevat yhdeksältä paikalle, niin kymmenen minuuttia aikaisemmin se huuhdellaan ja lämpötilat säädetään kohdalleen. Kun käyttäjä tulee, kytketään tervetulovalo. Jos käyttäjä ei kuittaa itseänsä pois, niin järjestelmä tekee sen automaattisesti ja palaa taas stand-by-tilaan. Sekä käytössä voi olla varausjärjestelmiä, jotka opastavat, että älä varaa sieltä kun se ”siipi” on nyt stand-by-tilassa, vaan tässä on samankokoinen neukkari, varaa tämä. Kaikki pitää toimia helposti ja automaattisesti.

5)       Käsitys energiasta on murroksessa

Vaikka energian hinta on epävakaampaa, se ei ole kuitenkaan vaikuttanut merkittävästi energiapalveluiden kysyntää. Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisin piikki oli kova ja lyhyt, mutta se unohtui nopeasti, kun sähkön hinnat laskivat. Eihän tämä tilanne poistu mihinkään. Aina kun sähkön hinnat heilahtelevat, niin se muistuttaa, että tälle pitäisi tehdä jotain. Näihin asioihin pitäisi panostaa etukäteen, eikä silloin kun on pakko. Jos kaikki muutkin tekevät päivityksiä samanaikaisesti, silloin se myös maksaa enemmän. Kuitenkin euro on paras konsultti näissä asioissa.

Kilowattitunnit vuodessa ei ole enää merkitsevää, vaan kilowattitunnit tunnissa.

Nyt ei puhuta energiasäästöstä, vaan milloin energiaa kulutetaan. Milloin sitä on järkevä käyttää. Ne olosuhteet pysyvät hyvinä, vaikka energiaa kulutetaan enemmän edullisempana ajankohtana.

6)       Puuttuuko kunnianhimoa?

Puuttuuko meiltä kunnianhimoa, jos päästöttömät kiinteistöt halutaan vasta vuoteen 2050 mennessä? Suomessa ollaan Euroopan mittakaavassa lämmityksessä, lämmön talteenotossa ja ilmanvaihdossa edistyksellisiä, mutta käyttäjälähtöisyydessä ja digitalisaatiossa ollaan jäljessä. Suomessa halutaan paikallisia näyttöjä teknisiin tiloihin, joita siellä ei olla kukaan niitä käyttämässä.  Jokaisella on käyttöliittymä taskussa, jota on oppinut käyttämään.

Suomen olosuhteissa päästötön kiinteistö vaatii eristyksiä ja että automaatio on tehty fiksusti. Kiinteistön sisäinen energiatasapaino pitää olla kunnossa, eli kun jäähdytetään ja lämmitetään, niin ei tehdä sitä ulkopuoliselta tuodulla energialla, vaan kiinteistön sisäinen energiatasapaino laitetaan kuntoon. Sekä ei kuluteta siellä, missä sitä ei tarvita. Jos kiinteistössä on kova kulutus ja sillä on kova käyttöaste, eli sitä hyödynnetään ja siellä on paljon ihmisiä, niin se on silloin ihan ok, mutta jos siellä on kova kulutus, eikä siellä tehdä mitään ja se ei tuota mitään, niin sellaisiin pitäisi puuttua.

Kiinteistöä pitäisi pystyä lohkoa automaation osalta pienempiin osiin.

Omaa energiatuotantoa, kulutusjoustoa ja varastointia sekä mikroverkkoratkaisuja, jossa kiinteistö toimii osana isompaa kokonaisuutta. Näitä tarvitaan älykkäissä kiinteistöissä.

Myös ajoituksella on merkitystä. Esimerkiksi jos kaukolämmön kulutus pomppaa joka aamu klo 6, niin se johtuu siitä, että kaikkialla ilmanvaihtokoneet lähti klo 6 käyntiin. Kaikki ohjelmat oli kopioitu samasta ohjelmasta vuosikausien ajan, niin se näkyi selvänä piikkinä myös kaukolämpölaitoksella asti. Tasoitetaan asioita, ettei kaikkien tarvitse tapahtua samanaikaisesti.

Ei saada mitään aikaiseksi, jos meidän tavoite esimerkiksi päästöttömissä kiinteistöissä on vasta vuodessa 2050. On ehkä väärin ajatella tulevaisuuden kiinteistöjä, järkevämpää olisi miettiä niitä kiinteistöjä mitä suunnitellaan jo ensi vuodelle.

7)       Nyt vasta 10% on hyödynnetty nykyteknologiasta

Tärkeimpinä asioina kiinteistöautomaation kehittämisessä on

1. Käyttäjäläheisyys
2. Tarpeenmukaisuus
3. Otetaan teknologian edut käyttöön.

Nyt mennään ehkä noin 10% kapasiteetilla, mitä voisi käyttää. Datan kautta tulevaa tietoa voitaisiin jakaa ja analysoida paremmin. Ei kukaan ihminen pysty etsimään kaikkia tapahtumia ja virhetilanteita sekä päällekkäistä lämmitystä ja jäähdytystä – antaa järjestelmien hoitaa niitä.

Automaatio on tehty siksi, että ihmistyö vähentyisi!

Kun uutta järjestelmää suunnitellaan, niin mietitään niitä kustannuksia ja tehdään uudella tavalla energiaa säästäen ja vähäpäästöisesti. Kun suunnitteluun käytetään enemmän aikaa, niin se kuulostaa siltä, että se nostaa kustannuksia. Juuri sen takia meillä pitää olla laskelmia, jotta voidaan vakuuttaa, ettei kokonaiskustannukset tule nousemaan rakentamisen aikana ja voidaan todeta mitä se tulee säästämään rakennuksen elinkaaren aikana.

Verkostoitumisella saadaan enemmän aikaan. Kannattaa kysyä kaverilta ja innovoida yhdessä. Sellaisia toimijoita ei ole, jotka pystyisivät kaikki asiat tekemään. Ja vaikka pystyisi, niin kukaan ei ehdi yksin kaikkea tekemään.

Self-healing toiminnallisuudet ovat tulossa.

Järjestelmät ovat menossa itseoppivuuteen. Jos tapahtuu joku isompi vikatilanne, niin järjestelmä osaa ajaa itsensä sellaiseen tilaan, jossa pärjätään seuraavaan arkiaamuun, ettei jokaisesta ”rasahduksesta” polkaista paikalle. Analytiikka tutkii automaattisesti järjestelmää ja huomauttaa, että tässä on nyt jotain, tämä ei toimi niin kuin pitäisi ja tästä voi generoitua vikatilanne tai huonot olosuhteet tai liikaa energiankäyttöä.

Huoltohenkilökunnan avustusjärjestelmille on tarvetta. Se voi olla etäkäyttöä tai käyttöliittymä taskussa, joka opastaa. Siinä voi olla AR (Augmented Reality) mukana, puhelimen sovelluksesta näkee, että toi venttiili pitää vaihtaa. Tämä ei ole kallista, mutta kukaan ei vaadi tai lähde miettimään näitä ylläpidon kannalta. Esimerkiksi miten saataisiin ylläpitohenkilö, joka ei ole koskaan käynyt kiinteistössä opastettua hoitamaan huoltotoimenpiteet. Tai jos yleensä tarvitsee mennä paikanpäälle, kun suuren osan huolloista voi jo tehdä etänä.

Aikasemmin, kun tuli kehitystarpeita kiinteistöihin, niin sinne vaihdettiin uusia laitteita. Esimerkiksi viisi vuotta sitten huonesäätimissä ei ollut Dalia tai langattomuutta. Mutta nyt, jos sinne halutaan uusia toiminnallisuuksia, niin se ei tarkoita, että vaihdetaan niitä säätimiä, vaan ladataan sinne uusi firmware-ohjelma.

Päästöt vähenee, kun laitteistoja ei aina tarvitse uusia.

Tuskin meistä kukaan osaa arvata, mitä ominaisuuksia tarvitaan tulevaisuudessa? Nykyisissä säätimissä on sellaisia sisäänmenoja, ettei tiedetä mitä niillä tullaan tekemään. Samoin jokaisen keskuksen pitäisi liittyä IT- ja talotekniikkaverkkoon, eikä sinne kytkeydytä enää MMJ-yhteyksillä. Jos kaikki tieto on kovilla I/O-pisteillä, niin ei se ole taloudellisesti mahdollista tuoda kaikkea tietoa erillisillä kaapeleilla.  Sekä muistia usein varataan myös uusille ominaisuuksille.

8)       Yhteenveto

Kiinteistöautomaation tulee olla käyttäjälähtöistä ja että minulla on itse vaikutusmahdollisuus olosuhteisiin ja energiakäyttöön, sekä saan informaatiota siitä mitä teen. Jos päätän ottaa tämän huoneen käyttöön, niin mitä se tarkoittaa ja tehdä sen perusteella päätöksiä. Jos en halua toimia nykyisellä tavalla, vaan vastuullisemmin, niin että voin myös vaikuttaa siihen. Myös edullisempia investointi- ja käyttökustannuksia tarvitaan, ettei tuhlata rahaa. Sitä tarpeenmukaisuutta unohtamatta.

Artikkeli on ”Kysy kiinteistöautomaatiosta” -podcastin tiivistys. Asiantuntijavieraina olivat kesällä 2024 Pasi Miettinen ja Jussi Kankaisto Schneider Electric:ltä. Podcastin aiheena oli tulevaisuuden kiinteistöautomaatio.